Rakennusmateriaalit ovat muuttuneet aikojen saatossa merkittävästi. Ennen rakennusten perusmateriaaleina toimivat maailman ympäri muta eli savimassa, luonnonkuidut, kivi ja puu. Jopa muinaisten kreikkalaisten temppelit tehtiin alun perin puusta. Viimeisten sadan vuoden aikana on kuitenkin teollistumisen ansiosta kehitetty monia muita materiaaleja paremmin erilaisiin rakennustarpeisiin sopiviksi; näihin kuuluvat esimerkiksi teräs, öljyvalmisteet ja mineraalivalmisteet. Osa niistä on todettu erittäin käteviksi käytössä, toiset ovat vaipuneet historiaan huonoina ideoina.

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi

Kaikkein varhaisimpiin ihmisasumuksiin kuuluivat luolat. Jo luolissa asuessaan ihmiset tiesivät savimaan ominaisuuksista ja hyödynsivät savea päivittäisten esineiden sekä rakennusten tekemisessä. Savi on helppo työstää ja sitä löytyy ympäri maailman. Savesta saatiin taloja, jotka olivat kesäkuumalla viileitä ja joista kosteus haihtui tehokkaasti. Vielä nykyisinkin savea käytetään monissa paikoin rakentamisessa.

Savi saatettiin usein yhdistää kiveen. Jos kiviä oli saatavilla, ne nopeuttivat rakentamisprosessia huomattavasti, ja palaset muurattiin toisiinsa savimassalla. Monissa kulttuureissa alettiin myös hyödyntää kalkkikiveä, josta polttamalla ja sammuttamalla saatiin aikaan massa, joka hitaasti ilmakehän hiilidioksidin ansiosta muuttui takaisin kiveksi. Kalkkirappaus suojelee seiniä säältä, mutta päästää sisätilojen kosteuden haihtumaan, joten sitä käytetään edelleen ympäri maailman.

Suomessakin rakennettiin ennen savesta ja kivestä, mutta puurakentaminen lienee tutuinta monille. Hirsirakentaminen oli looginen ratkaisu suomalaisille, sillä ensin talon paikan raivaamiseksi kaadettiin useita puita, joista oli hyvä alkaa rakentaa. Puita riitti, joten ne olivat edullinen materiaali, vaikkei puun eristyskyky erityisen hyvä olekaan. Puutalo kuitenkin lämpenee paljon helpommin ja nopeammin kuin esimerkiksi kivitalo, joskin kaupungeissa alettiin suosia kivitaloja tulipalovaaran ja muotivirtausten vuoksi.

Teollistuminen toi uusia materiaaleja markkinoille

Uusia rakennusmateriaaleja alkoi tulla, kun ihmiskunnan tarpeet muuttuivat. Maalaisyhteisössä talon rakentaminen saattoi olla usein iso yhteisöllinen projekti, johon käytettiin paikallisia materiaaleja. Teollistumisen yhteydessä ihmiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin työn perässä ja tarvittiin paljon isoja rakennuksia asumista varten. Tämä muuttoliike maalta kaupunkiin ei edelleenkään osoita kääntymisen merkkejä.

Teollistumisen ansiosta markkinoille saatiin uusia, edullisia materiaaleja, jotka mullistivat rakentamisen. Betoni, jota käyttivät alun perin jo roomalaiset, nousi uudelleen suosioon helppona ja lujana materiaalina, jota saatettiin käyttää moniin tarkoituksiin. Se yhdistettiin teräkseen, ja sillä saatiin aikaan voimakkaita rakenteita, joita voitiin käyttää isoissakin projekteissa.

Erilaisten eristysmateriaalien tuotanto myös yleistyi. Todettiin, että mitä paremmin talo oli eristetty, sitä vähemmän polttoainetta sen lämmittäminen vaati, ja yhä useammat alkoivat eristää taloja mineraalivillalla, lasivillalla, sahanpurulla, polyuretaanilla ja asbestilla. Monet ratkaisusta osoittautuivat toimiviksi, joskin esimerkiksi Asbestin todettiin pian aiheuttavan syöpää ja muita terveysongelmia.

Eristysmateriaalien myötä myös alettiin kiinnittää huomiota energiatehokkuuteen yksityiskohdissa: silikoni auttoi sulkemaan ikkunoiden laidat, kunnes markkinoille tuotiin kaksin- ja kolminkertaisia ikkunoita, jotka pitivät kylmän ulkona. Taiteelliset yksityiskohdat kodeissa vähenivät, mutta tekniset lisääntyivät.

Uusien materiaalien ja rakennussuunnitelmien mukana myös rakennustekniikan oli muututtava. 1900-luvulla käytiinkin läpi monia hyvin erilaisia rakennustyylejä. Halvan hinnan tavoittelu on vaikuttanut paljon sekä tyyleihin että materiaaleihin, mikä on myös synnyttänyt osaltaan ongelmia, kun materiaaleja ja ratkaisuja ei ole testattu loppuun asti. Monissa maissa homeongelmat ovatkin hyvä esimerkki tästä.